skip to main |
skip to sidebar
Tää on sitten viimeinen painon-tarkkailu sarjakuva. (Tai enpäs mene lupaamaan.) Mä alan olla itsekin kurkkua myöten täynnä tätä. Varsinkin kun tänään neuvolassa kävi ilmi että mun painon-nousu ei ole suositusten mukaan hidastunut vaan kiihtynyt. Eli antaa olla. Paljon mua isommatkin ihmiset on synnyttäneet lapsia. Jättiläislapsia. Ja selvinneet siitä esimerkiksi vain lievillä lantionmurtumilla. Mä menen leipomaan pullaa nyt. ...Ja googlaamaan jumppaohjeita.
Susittelen lämpimästi kellumista kaikille raskaana oleville tai raskailta tuntuville.
Selvennykseksi voisin kertoa, että Paavo-ystävämme oli siis aamutuimaan tuonut ovemme taakse kassillisen aamiais-tarvikkeita. (Käsittääkseni jakaakseen joulumieltä veronpalautusten kunniaksi.)
Voisin tässä mainita että kyseinen nuorimies pyysi pian välikohtauksen jälkeen anteeksi ja suoritti kättäpäivää-rituaalit kunnialla kotiin. Tiedän että oma käytökseni olisi ehkä tulkittavissa liioitteluksi mutta mielestäni on tilanteita joilloin kärpäsestä saa tehdä härkäsen. Silloin en huuda koska olen loukattu vaan koska maailmassa on niin paljon liian kilttejä tyttöjä jotka eivät opi koskaan huutamaan. Meidän hillittömien pitää välillä huutaa niidenkin puolesta.
Tää on siis piirretty viime kesänä jolloin oli vielä ihan okei nauttia olesta ja tupakoinnista. Toisinaan toivon että olisin etukäteen tiennyt eläväni nuoruuteni viimeisiä hengenvetoja. No, ei voi mitään. Mennyttä mikä mennyttä.
